Paljon on taas tapahtunut. Viikko sitten sunnuntaina Tosca sai tutustua Riston serkun Lassi-poikaan. Tosca ei ollut aiemmin niin pientä ihmistä nähnytkään ja vähän jännitti, että miten suhtautuvat toisiinsa. No, aluksi Tosca oli vähän epäileväinen pikku miehen suhteen mutta Lassin nauru taisi sulattaa Toscankin mielen :) Selvästi oli lapset kiinnostuneita toisistaan ja Tosca pää kallellaan kuunteli Lassin päästelemiä ääniä. Ei tainnut Lassillekkaan traumoja jäädä, vaikka Tosca pääsikin antamaan suuria suukkoja suoraan naamalle Lassin kupsahdettua maahan.
Koirapuistossakin ollaan ahkerasti vierailtu ja perjantaina käytiin Nemon ja Selman kanssa vähän tokoilemassa ja agiliitämässä. Tosca sai tutustua A:han. Tosin madallettuun versioon. Selmakin teki kaikki jutut hienosti vaikka oli ihan ekaa kertaa mukana :)
Tänään oltiin sovittu, että mennään Mariannen&Mörrin kanssa lenkille. Koiruudet sai juosta metässä vapaana ja ai että niil oli hauskaa. Metässä olin jotenkin huomaavinani, että Tosca vähän merkkaili, jota se ei oo ennen tehny. Ja perjantaina kentällä Tosca oli kauheen ärhäkkä Selmalle juomakupista ja vähän myös Nemollekkin. Onkohan siitä kasvamassa nuori neiti?! Katotaas millon ekat juoksut tulee. Toivottavasti ei vielä. Aidalle kyl tais tulla aika aikasessa vaiheessa, joskus puolivuotiaana?!
Tää blogi on kyllä siitä hyvä, että huomaa kuinka huonosti ite kirjottaa. Pitää käydä ens vuonna joku äidinkielenkurssi, että palautuu taas perusasiat mieleen :) Noh, muutenki tää asia on ihan hömppää niin ei se oo niin vakavaa :D
Tässä Tosca ensimmäisiä päiviä meillä. Voiiiiiiiii, kun se on ollut pieni joskus <3
Ensimmäiset pisut uudessa kodissa :)
Ääääääää, voiko olla jotain sulosempaa...
Tuli ihan noista kuvista mieleen se päivä, kun haettiin Tosca. Muistan sen vielki niin hyvin. Lähdettiin täältä Hervannasta ajelemaan 26. joulukuuta aamulla viiden aikaan. Sää oli aivan kamala. Niin pimeetä, ei lunta, asfaltti märkä ja taivaalta sato koko ajan jonkinmoista töhnää. Matka kuitenkin meni aika lepposasti ja nopeesti ja ennen kuin huomattiinkaan oltiin jo Kemissä. Kemissä sitten Ulpu tarjosi meille kahvit ja ruuat ja saimme mukaamme iiiiihanan pienen otuksen. Ja sitten nokka kohti Tamperetta. Tosca vaan mutusti siankorvaa eikä ollut moksiskaan koko matkasta. Kertaakaan se ei vinkunut paitsi Jyväskylän kohdalla se alkoi komentamaan meitä. Me Riston kanssa oltiin ihan ihmeissämme, koska me kuviteltiin saavamme sen hiljaisemman yksilön :)
Tulomatkalla sää ei ollut ainakaan yhtään parempi kuin menomatkalla. Tosin autoja ei meidän suuntaan mennyt paljoakaan, joten kaikilta ruuhkilta onneksi vältyttiin. Ja kaikki onnettomuudetkin sattui onneksi juuri meidän jälkeemme. Kaikista pahin osuus taisi olla Jyväskylä-Tampere väli. Niin paljon satoi kaikkea mahdollista, että mä en nähnyt/uskaltanut ajaa ollenkaan lujaa. Risto suostui ajamaan loppumatkanki ja pääsimme kotiin jo 22.30. Olipas se reissu.
Oli tuo kyllä kaiken vaivan arvoista, Tosca on niin ihanarakassuloinen koiravauva <3
Kommentit